Kelatoidun raudan käyttö Opi käyttämään kelatoitua rautaa puutarhoissa

Raudan puutteen oireita kasveissa voivat olla kloroottiset lehdet, tainnutunut tai epämuodostunut uusi kasvu ja lehtien, silmien tai hedelmien pudotus. Yleensä oireet eivät etene muutakin kuin vain lehtien värimuutoksissa. Raudan puutteelliset lehdet ovat vihreitä, värillisiä keltaisella värillä kasvien kudoksissa suonien välissä. Lehdistössä voi myös kehittyä ruskeita lehden marginaaleja. Jos sinulla on lehdet, jotka näyttävät tältä, sinun pitäisi antaa kasvelle rautaa.

Jotkut kasvit voivat olla alttiimpia rautapuuteille. Tietyt maalajityypit, kuten savi, kalkki, liian kasteltu maa-alue tai korkean pH-arvon omaava maaperä, voivat saada käytettävissä olevan raudan lukkiutuvaksi tai puuttuvaksi kasveille.

Rauta on metalli-ioni, joka voi reagoida happeen ja hydroksidiin. Kun tämä tapahtuu, raudasta on hyödytöntä kasveille, koska ne eivät kykene absorboimaan sitä tässä muodossa. Jotta rauta olisi helposti saatavissa kasveille, käytetään kelaattoria, joka suojaa rautaa hapettumiselta, estää sitä huuhtoutumasta maaperään ja pitää raudan muodossa, jota kasvit voivat käyttää.

Kuinka ja milloin levittää rautakelaatteja

Kelaattoreita voidaan kutsua myös ferrikelaattoreiksi. Ne ovat pieniä molekyylejä, jotka sitoutuvat metalli-ioneihin, jotta mikroravinteet, kuten rauta, saataisiin helpommin kasveille. Sana ”kelaatti” tulee latinalaisesta sanasta “chele”, joka tarkoittaa hummeri kynsiä. Kelaattorimolekyylit kiertävät metalli-ioneja tiiviisti suljettuina kynsiä.

Raudan käyttäminen ilman kelaattoria voi olla ajan ja rahahukkaa, koska kasvit eivät ehkä kykene ottamaan tarpeeksi rautaa ennen kuin se hapettuu tai uuttuu maaperästä. Fe-DTPA, Fe-EDDHA, Fe-EDTA, Fe-EDDHMA ja Fe-HEDTA ovat kaikki yleisiä kelatoituneiden rautalajien tyyppejä, jotka voit löytää lueteltuina lannoitemerkinnöistä.

Kelatoituja rautalannoitteita on saatavana piikkeinä, pelletteinä, rakeina tai jauheina. Kaksi viimeksi mainittua muotoa voidaan käyttää vesiliukoisina lannoitteina tai lehtisuihkeina. Piikit, hitaasti vapautuvat rakeet ja vesiliukoiset lannoitteet olisi levitettävä kasvin tiputuslinjaa pitkin, jotta ne olisivat tehokkaimpia. Lehtien kelatoituneita rautasumutteita ei tule ruiskuttaa kasveihin kuumina, aurinkoisina päivinä.